Kieli Valikko
jättiläiskuva_blogi

Projekti-Instituutin blogi

10.4.2014 8.53

Arvojen pohjalta projektiksi – historiaa vai nykypäivää?

Teuvo Kaikkonen

Teppo Nurmisen aikaisempi blogi arvoista herätti kiinnostukseni ja palautti mieleeni yhden käänteentekevistä hetkistä elämässäni, ja laittoi myös pohtimaan, mitä siitä nykyäänkin vielä voisi oppia.

Hioessani ensimmäistä ISO 9001-standardiin perustuvaa laatujärjestelmää raskaassa prosessiteollisuudessa panostin tosissani laadun periaatteiden pohtimiseen. Puolen vuoden aikana jalostimme ideointipajoissa sidosryhmille 5 lupausta, joita viestimme kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Seuraava standardin asettama haaste oli johtaa näistä periaatteista päämääriä kehitystoimenpiteille, eli saada aikaan perusta ohjelma- ja projektijohtamiselle.

Vaikka laatujärjestelmän kehittämisprojekti asetettiinkin konsernin määräyksestä, otettiin kehittäminen vakavasti: jos jotain tekee, tulee se tehdä kunnolla. Se, että asiakkaat sitä sertifikaattia vaativat, ei pohjalaisella luonteella mennyt perille. Hyvä myyjähän tekee kauppaa huippuasiakkaiden referensseillä, ja kaikissa kilpailuissa on villejä kortteja, joilla lupaukset pääsevät kisaan mukaan.

Konsultoinnissakin suhtauduin vakavasti laadun periaatteiden tärkeyteen laadun kehittämisen yhtenä peruspilarina. Arvojohtaminen tuli muotiin 90-luvulla, ja varsinkin suurten yritysten viestinnässä vilisi hienolta kuulostavia arvoja. Kun henkilöstön kanssa keskusteli laadun periaatteista, olivat kaikki ihmeissään, että vieläkö sellaisiakin pitäisi muistaa. Arvojohtamisesta tuli vitsi, ja laatupalkintokilpailun arvioinneissa kysymys visiosta, missiosta ja arvoista herätti johtoryhmien alapuolisessa henkilöstössä lähinnä hymyilyä. Fiilis oli, että kyllä ne herrat pian taas jonkun uuden jutun keksivät ja arvotkin voidaan unohtaa.

Projektiryhmä, jolla on yhteiset arvot, on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen

Olin jo melkein unohtanut koko asian, kunnes törmäsin kirjaan ”Arvot ja etiikka”. Silloin kolahti. Kirjassa erotetaan toisistaan arkiarvot jatavoitearvot. Arkiarvot näkyvät organisaation päivittäisessä käyttäytymisessä ja tavoitearvoilla johto yrittää saada henkilöstöä muuttumaan. Kun ollaan oikein henkilöstöä huomioivia, niin pidetään arvotyöpajoja, joissa pohditaan porukalla organisaation arvoja. Ollaan osallistavia ja demokraattisia, mutta samalla unohdetaan Gaussin käyrä, ihmisten persoonallisuus ja erilaiset perhe- ja heimotaustat puhumattakaan kansallisuuksista. Toiset ovat innolla työpajoissa mukana ja toiset ajattelevat, että onhan tämä perustyötä helpompaa. Ääriesimerkkinä voi pitää yritystä, jonka henkilöstöjohtaja 90-luvun lama-aikana totesi, että ei arvoja voi laman aikana noudattaa.

Palataksemme projektimaailmaan: armeijakokemusten (ja tutkimustulostenkin) mukaan tehokkaan ryhmän koko on seitsemän. Olen jostain myös lukenut, että Homo Sapiens -laumassa on tarjolla vain seitsemän erilaista roolia, eikä kahdeksas jäsen näin ollen löydä omaansa, vaan joutuu haastamaan muut. Johtopäätös kaikesta edellisestä on, että projektiryhmä, jolla on yhteiset arvot, on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen päämäärä.

Ovatko kaikki projektit syntyessään täysiaikaisia?

Projektitoiminta yleistyy yhä erilaisemmissa organisaatioissa. Toivottavasti tämä ei ole muoti-ilmiö vaan johtopäätös siitä, että on kaksi tapaa hallita muutosta: jatkuvan parantamisen prosessi, jos sillä saavutettava muutosnopeus riittää ympäristön dynamiikkaan. Suurissa muutoksissa joudutaan yleensä tekemään hyppy tuntemattomaan, jolloin ainoa keino hallita tilannetta on projektit ja niiden hallittu johtaminen.

Eräs asia, joka valmennuksiin osallistuvilta saamieni kommenttien perusteella ihmetyttää on, että organisaatioiden johto – jolla useissa tapauksissa voi olla paljonkin kokemusta projekteista ja niiden eri rooleissa toimimisesta – silti unohtaa mitä onnistumisen edellytysten luominen projekteille tarkoittaa. Olen valmennuksissani yli viiden vuoden ajan ehdottanut turhautuneille projektipäälliköiksi valmennettaville, että perustakaa organisaatioihinne ”Projektien keskoskaappi”. Sinne voi sijoittaa kaikki ne projektit, joilta yksi tai useampi onnistumisen perusedellytyksistä puuttuu. Oppia voi hakea suomalaisista synnytyssairaaloista, joissa on vastuullisia ja osaavia ammattilaisia, jotka huolehtivat, että keskosista saadaan kunnollisia veronmaksajia.

Tästä voisi syntyä projektitoimistolle uusi tehtävä, eikä projektipäälliköiden tai vastuunsa tuntevien projektiryhmän jäsenien tarvitsisi tuntea huonoa omaa tuntoa asioista, jotka oikeasti ovat projektin omistajan ja ohjausryhmien vastuulla.

Millaisia projekteja sinun ryhmälläsi on meneillään?

Marraskuussa 2001 – kaksi kuukautta tornien kaatumisen jälkeen – kolahti Eddie Obengin projektien luokittelu.

Värityskirjaprojekteissa projekti on selkeästi ositettu ja projekti toteutetaan osituksen mukaan – kun kaikki alueet on väritetty, niin projekti on valmis. Tällaiset tilanteet lienevät tämän päivän kiireessä lähinnä utopiaa.

Filmiprojekteissa tehdään käsikirjoitus ja improvisoidaan tarvittaessa. Tämä kuulostaa osaavan, toisensa ennestään tuntevan projektiryhmän työltä, joka tekee rutiiniprojektia.

Ristiretkiprojektissa joukko lähtee innolla liikkeelle. Aika ajoin tulisi kuitenkin selvittää, onko joukolla muistissa mihin olemme menossa. Mieleeni tulevat lähinnä julkisella rahoituksella pyörivät askareet, jossa joku juoksee kasaan rahoituksen oikeita avainsanoja sisältävällä hakemuksella sekä suunnitelmilla, joilla maalaillaan kaikkea kaunista tasa-arvosta vaikuttavuuteen, kertomatta kuitenkaan, mitä saadaan tulokseksi ja miten suunnitelma toteutetaan. Tähän luokkaan kuuluvat myös useat johdon strategiset projektit, joissa ei perusteita kysellä, ja jos kysellään, niin perusteiksi mainitaan uusi strategia. Ja sitähän taasen ei tarvitse perustella.

Mielenkiintoisin oli sumuprojekti, jossa erinomaisestikin suunnitellussa kokonaisuudessa saattaa sumu yllättää. Näin tapahtuessa tulee etsiä turvallinen ankkuripaikka ja odottaa sumun hälvenemistä, ellei projektiryhmällä sitten ole mittarit kunnossa ja taito luotsata maaliin sumussakin. Mieleen tulevat lähinnä sellaiset kehitysprojektit, joissa tietotekniikalla on keskeinen rooli.

Teuvo Kaikkonen on Suomen Projekti-Instituutin Senioripartneri.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi