Kieli Valikko
jättiläiskuva_blogi

Projekti-Instituutin blogi

5.11.2018 10.47

Johdatko itseäsi? Oletko oman elämäsi etu- vai takapenkillä?

Virpi Elers

Olin tässä taannoin iltakävelyllä lähimetsässä ja hämärä pääsi yllättämään. Metsän normaalit tunnusmerkit näyttivät pimeässä vierailta, ja eksymisen mahdollisuus kävi mielessäni. Jokainen risahdusääni sai pulssin hakkaamaan ja paniikki meinasi ottaa vallan. Veikkaan, että itsellesi tulee mieleen joku samankaltainen kokemus? 

Tässä toimintaani ohjasivat aivojen limbinen järjestelmä, eli niin sanotut nisäkäsaivot. 

Evoluutio on muokannut kasvit ja eläimet niin, että sellaiset solukot kehittyvät, joita tarvitaan paljon ja sellaiset solukot häviävät, joita ei tarvita. Aivot ja niiden osat eivät ole poikkeus. Ne osat kehittyvät, joita käytetään, muut taantuvat. Merituppi nimisellä vaippaeläimellä on syntyessään aivot. Mutta mitä tekee Meritupin toukka vanhetessaan? Menee suulleen makaamaan merenpohjaan, hävittää aivonsa ja viettää lopun elämäänsä tiukasti paikoillaan jököttäen.

Evoluution alussa kehittyivät ensin aivorunko ja pikkuaivot, jotka ovat mekaaniset ja tiedostamattomat. Aivorunko liittyy keski- ja matalan tason henkisiin toimintoihin ja säätelee alitajuisia ja autonomisia toimintojamme. Tämän päälle muodostuivat talamus, mantelitumake, hippokampus ja hypotalamus, eli aivojen limbinen järjestelmä. Limbinen järjestelmä ohjaa vaistomaista käyttäytymistämme, ja perusimpulsseja kuten raivoa, mielihyvää ja pyrkimystämme pysyä hengissä. Nisäkkäisen evoluution kehittyessä alkoi aivoihin muodostua ohut solujen matriisi, jossa pystyi syntymään hermoyhteyksiä solujen välillä. Tästä alkoi aivokuoren kehitys, joka mahdollisti tietoisuuden ilmestymisen ja kykymme ajatella ja suunnitella tulevaisuutta.

Muisti on myös tärkeässä roolissa, kun puhutaan ihmisen tapojen muodostumisesta ja tietoisesta ja tiedostamattomasta käyttäytymisestä. Muistijälki muodostuu samoin kuin tapojen ja käyttäytymismallien perustana olevat hermoradat eli neuronien virittymismallin muodostumisen kautta. Aluksi tämä vaatii ylimääräistä energiaa ja tietoista keskittymistä, mutta vähitellen neuronien väliset kytkennät helpottuvat ja energiaa vaaditaan enää hyvin vähän. Toiminnasta on tullut automaattista. Esimerkkinä vaikka polkupyörällä ajo. Työelämästä monelle tuttua koulutustilanteissa on se, että useamman päivän kestoisessa koulutuksessa jo toisena päivänä yleensä kaikki hakeutuvat istumaan samoille paikoille kuin ensimmäisenä päivänä. Aivojen tiedostamaton toiminta siis ohjaa meitä selviytymään luomalla automaattisia toimintoja, jotka minimoivat energiantarpeen uhkatilanteissa.

Tunneäly = Kyky johtaa itseään

Miten tämä aivojen fysiologinen toiminta sitten liittyy itsensä johtamiseen? Miksi itseään ylipäänsä pitäisi johtaa vai pitäisikö jättää johtohommat limbiselle järjestelmälle?

Itsensä johtaminen voidaan määritellä tarkoitukselliseksi vaikuttamiseksi omaan ajatteluun, tunteisiin ja käyttäytymiseen siten että saavutamme tavoitteemme. Fysiologisesti siis itsensä johtaminen on sitä, että toimintaamme ohjaa aivokuori limbisen järjestelmän sijaan. Tunneäly on tavallaan itsensä johtamisen kyvyn synonyymi. Mitä kehittyneempi tunneälyn taso meillä on, sitä paremmin olemme itse ohjaksissa ja vastuussa tietoisesti tekemistämme päätöksistä, ja sitä tehokkaampaa on toimintamme nykyaikaisessa ympäristössä.

Hauska olisi leikitellä ajatuksella minkälainen olisi työyhteisömme, jos kaikki antaisivat vallan limbiselle järjestelmälleen. Aikamoinen sekamelskahan siitä tulisi, kun tunteet ja vaistot ohjaisivat toimintaamme ilman mitään kontrollia. Siinä voisi olla henki ja siveys uhattuna jokaisena työpäivänä.

Ympäristömme ja työelämän vaatimukset muuttuvat koko ajan. Jatkuvasti tulee eteen uusia asioita, järjestelmiä ja toimintatapoja, jotka pitäisi ottaa haltuun. Aivojemme limbinen järjestelmä haluaisi säästää energiaa ja jatkaa toimintaa vanhojen toimintamallien mukaan. Joudumme siis taistelemaan sen viestejä vastaan. Millä saamme siis aikaan motivaation ja tietoisuuden, jotta pystymme luomaan uusille hermoradoille riittävän pitkäaikaisen vahvistuksen? Muutoinhan ajaudumme taas samoihin vanhoihin toimintamalleihin.

Itsensä johtamisen peruspilareita

Kaikille jatkuva uudistuminen ei ole helppoa. Tämän vuoksi itsensä johtamisen taidosta on tullut entistä tärkeämpää myös oman jaksamisen ylläpitämisen kannalta. Meidän on tutustuttava ensin itseemme, jotta pystymme hahmottamaan todellisuuden, jossa elämme. Meidän on pistettävä sisäinen maailmamme järjestykseen, jotta löydämme järjestystä ulkoisesta maailmasta.

Ihmisten välillä on eroja hahmottaa maailmaa. Hahmotamme visuaalisesti, auditiivisesti tai kinesteettisesti. Meissä on eroa myös persoonallisuuden orientoitumisen suhteen. Introvertti ja ekstrovertti lienevät käsitteinä hyvin tunnettuja ja käytettyjä. Uusimpana näiden rinnalle on tuotu myös ambivertti. Myös ihmisten käyttäytymismalleissa on eroja ainakin ihmis- vs. asiakeskeisyyden ja hallitsevuuden suhteen. Erilaisia kehyksiä käyttäytymisen mallintamiseen on useita, mm. Peili, DISC, Myers&Briggs ja Enneagrammi. Olemme enemmän erilaisia, kuin mitä osaamme aavistaakaan.

Näitä kehyksiä aina välillä kritisoidaan niiden tieteellisen todistettavuuden puutteesta mm. psykologien toimesta. Toisaalta edes psykologit eivät ole pystyneet luomaan älykkyyden määritelmää, minkä kaikki allekirjoittaisivat. Käyttäytymistieteet eivät ole samalla lailla eksakteja tieteitä kuten fysiikka, kemia tai matematiikka. Silti en heittäisi näitä käyttäytymistä mallintavia viitekehyksiä romukoppaan. Ne auttavat meitä hahmottamaan ja ymmärtämään ihmisten välisiä eroja ja sen kautta ohjaamaan ja mukauttamaan omaa vuorovaikutustamme siten että saavutamme omat tavoitteemme.

Itsetuntemus ja itsensä johtaminen pohjautuu ymmärrykseen siitä mitä itse haluaa. Tämä taas liittyy arvoihin. Jos emme ymmärrä mitä haluamme, emme voi myöskään ohjata itseämme tavoitteidemme suuntaan.

Itsetuntemukseemme liittyy ymmärrys omista vahvuuksista ja heikkouksista. Hyödyntämällä omia vahvuuksiamme toiminnassamme saavutamme huomattavasti parempia tuloksia kuin kopioimalla muiden ihmisten toimintamalleja.

Päätöksentekokykyä vaaditaan nykyaikana meiltä kaikilta. Itsensä johtaminen on päätöksentekoa.  Joskus päätöksenteko vie meidät ulos mukavuusalueelta, eli vaaditaan rohkeutta ja itsevarmuutta. Myös asioiden priorisointi on päätöksentekoa, koska siihen liittyy päätös siitä mitä teen myöhemmin tai mitä jää tekemättä. Harvoin priorisointi tyydyttää kaikkia osapuolia, joten priorisointi kuten mikä tahansa päätöksenteko vaatii rohkeutta myös kantaa vastuu omista päätöksistä.

Oman elämäsi kuljettaja, pelkääjä vai takapenkkiläinen?


pieni autoilijaPentti Sydänmaanlakan mukaan itsensä johtaminen on jatkuva oppimisprosessi syvällisen itsetuntemuksen kehittämiseksi. Se on myös oman tietoisuuden kehittämistä, minkä avulla pyrimme ottamaan paremmin itsemme haltuun ja ohjaamaan omia tunteitamme, ajatuksiamme ja tekojamme.

Itsensä johtamista ovat siis muun muassa tavoitteiden asettaminen, päätöksenteko, ajanhallinta, suunnittelu, tärkeään keskittyminen, itsearviointi ja vastuunotto. Itsensä johtamista ovat myös älylliset toiminnot, jotka laajemmin vaikuttavat itseen, esim. omien ajattelu- ja käyttäytymismallien tuntemus ja ohjaaminen, ymmärrys henkilökohtaisista arvoista ja tavoitteista, itsensä motivointi ja itsetutkiskelu.

Oman elämänsä matkustajan autoa ohjaa aivojen limbinen järjestelmä. Matkustaja kokee, että asiat vain tapahtuvat itselleen eikä koe, että hän voisi vaikuttaa tapahtumiin. Hän reagoi tapahtumiin vaistomaisesti. Suhtautuminen maailmaan on perusnegatiivinen. On helppo syyttää ympärillä tapahtuvia asioita ja muita ihmisiä oman elämän pilaamisesta. Vastuuta ei tietenkään tarvitse ottaa, kun ei itse näe olevansa ohjaksissa. Kansanradion syvät rivit heijastelevat tätä oman elämänsä matkustajan näkökulmaa.

Oman elämänsä pelkääjän paikalla istuva ymmärtää, että jotain vaikutusta voi olla ohjauspyörällä ja polkimilla. Pelkääjä myös reagoi tapahtumiin vaistomaisesti, mutta saattaa antaa ohjeita kuljettajan paikalla istuvalle limbiselle järjestelmälle. Tai ainakin nalkuttaa asiasta myöhemmin.

Oman elämänsä kuljettaja pistää limbisen järjestelmän takapenkille ja antaa aivokuoren korkeampien toimintojen ohjata autoa. Oman elämänsä kuljettaja tuntee tavoitteensa ja omat toimintamallinsa ja ohjaa toimintaansa omien tavoitteidensa suuntaan. Hän uskaltaa tehdä päätöksiä ja ottaa niistä vastuun. Toki hätätilanteessa limbinen järjestelmä tarttuu ohjauspyörään, ja näin tuleekin olla. Loppujen lopuksi, eloonjäämisemme usein riippuu limbisestä järjestelmästä, joten toivottavasti evoluutio ei johda sen surkastumiseen.


IPMA:n ICB 4.0 määrittelee itsensä johtamisen ja itsetuntemuksen projektipäällikön keskeisiksi kompetensseiksi. Tämä teksti on osa Suomen Projekti-Instituutin blogisarjaa, jossa käsitellään IPMA ICB 4.0. -standardissa kuvattuja ihmispätevyyksiä. Kirjoittaja Virpi Elers on Suomen Projekti-Instituutti Oy:n valmennusjohtaja.

 

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja