Kieli Valikko
jättiläiskuva_blogi

Projekti-Instituutin blogi

14.10.2014 8.39

Jos joku vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta…

Annika Ojanen

Joskus (työ)elämässä sattuu kohtaamaan jotain, mikä on liian hyvää ollakseen totta. Itselleni viimeisin tämänkaltainen kohtaaminen oli eräs kansainvälinen tutkimus. Tai pikemminkin kyseisen tutkimuksen tulokset. Koitin tavata sivu sivulta tutkimusta löytääkseni sen  kohdan, johon sen kuuluisa koira oli haudattuna. Koiraa en onnistunut löytämään, joten joudun uskomaan tutkimuksen tuloksia, vaikka ne vain vahvistavatkin aiempia empiirisiä havaintojani (ja tämä on se, mikä oli liian hyvää ollakseen totta).

Havainnot, jotka nyt vahvistuivat, liittyvät siihen, miten yritysten tulisi kehittää projektitoimintaansa ja siihen liittyviä prosesseja ja työkaluja. Tutkimuksen tuloksissa oli paljonkin mielenkiintoista, mutta ylitse muiden oli johtopäätelmä, jonka mukaan projektijohtamismallin (tutkimuksessa PPM = project management methodology) käyttöönotossa pääfokuksen tulisi olla mallin yhteensopivuudessa sen käyttäjien uskomusten ja tapojen kanssa. Jopa senkin uhalla, että mallin tarjoamista hyödyistä joudutaan alussa karsimaan.

Omien kokemusteni valossa näen, että keskeisintä on kehittää projektijohtamismallia siten, että sen käyttäjille on selkeää se, miten yrityksen olemassa olevat organisaatiorakenteet ja johtamismallit sekä operatiiviset prosessit saadaan toimimaan projektityössä ja sen rinnalla. Harvalla yrityksellä on enää mahdollisuuksia irrottaa tiettyä osaa organisaatiostaan pelkästään projektityöhön, vaan valtaosassa organisaatioita projekteja tehdään muiden työtehtävien rinnalla. Tällöin projektijohtamismalli, joka perustuu raskaaseen projektiorganisaatioon, on käytännössä toimimaton, koska välttämättä edes projektipäällikkö ei voi käyttää yhteen projektiin 100% työajastaan. Muista projektiin osallistujista puhumattakaan.

Ammatin suomalta näköalapaikalta olen nähnyt tässä suhteessa kahta ääripäätä: toisessa yritetään jääräpäisesti johtaa projekteina toteutettavia töitä (eli uuden kehitystä ja muutoksia olemassa olevaan) sekä näiden muodostamaa kokonaisuutta samoin, kuin tiukoissa ja suljetuissa siiloissa johdettua jatkuvaa liiketoimintaa ja toisessa ääripäässä takkuillaan standardin omaisten projektijohtamismallien kanssa ihmetellen, miksei organisaatio ole alkanut noudattamaan 200-sivuista kansainvälistä standardia vaikka sen käyttöönotto selkeästi intranetissä lanseerattiinkin.

Entisenä projektipäällikkönä toivoisin vain, että projekteissa työskentely olisi kaikille siihen osallistuville henkilöille helpompaa. Ilman taisteluita linjaorganisaatiolle (linjaorganisaatiossa) budjetoiduista rahoista. Ilman taisteluita linjaorganisaation tehtävissä valmiiksi 100-prosenttisesti työllistetyistä henkilöresursseista. Ilman päättymätöntä päätöksenteon kehää, joka ehkä alkaa projektin ohjausryhmästä, mutta jotenkin aina kummasti päätyy yrityksen jokaiseen mahdolliseen päätöksentekofoorumiin, joista aina seuraavassa pyörretään edellisen päätökset niin, että lopulta koko projektin toteuttava porras on pyörällä päästään.

Helpompi elämä kun kuitenkin olisi myös projekteissa mahdollista. Projektijohtamismallia kehitettäessä kannattaa siis keskiöön laittaa ne henkilöt, jotka tulevat eniten mallia käyttämään. Miettiä, miten heidän elämänsä saadaan tehtyä helpommaksi. Tämä onnistuu sillä, että mallia kehitettäessä kyseiset henkilöt otetaan mukaan kehitystyöhön ja mallin juurruttamiseen. Mietitään aidosti, miten omia toimintatapoja tulee muokata, jotta projektityöskentelystä ja sen johtamisesta tulee osa organisaation tapaa toimia. Hyviä vinkkejä oman toiminnan kehittämiseen saa tutustumalla tähän tutkimukseen: Understanding the Acceptance and Usage of Project Management Methodologies. Käytännön apua ja tukea kehittämiselle em. tutkimuksessa todettujen parhaiden käytäntöjen mukaisesti saa meiltä Suomen Projekti-Instituutista.

Annika Ojanen toimii Suomen Projekti-Instituutissa Projektijohtamisen konsulttina.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi