Kieli Valikko
jättiläiskuva_blogi

Projekti-Instituutin blogi

31.8.2010 12.55

Projektikuri tappaa innovatiivisuuden – vai tappaako sittenkään

Tuomo Saari

Pääministerimme Mari Kiviniemi puhui 13.8.2010 Suomi Kestävän Kasvun Uralle -seminaarissa Suomen edellytyksistä selvitä globaalissa kilpailutilanteessa ja linjasi, mistä uutta kasvua voitaisiin löytää. Kasvu-uran löytämiseksi tunnistetut lääkkeet olivat melko tuttuja:
  • ”Tuottavuuden ja hyvinvoinnin kasvun on jatkossa nojattava entistä suuremmassa määrin omiin innovaatioihimme ja kykyymme soveltaa muualla innovoitua.”
  • ”Julkisen vallan panostuksin, kannustein ja riskinotolla voidaan laittaa liikkeelle asioita, jotka poikivat yksityisen sektorin taloudellista toimeliaisuutta ja siten säteilevät positiivisesti yhteiskuntaan.”
  • ”Suomi voi kehittyä vihreän talouden ykkösmaaksi. Meillä on luonnonvaroja ja raaka-aineita, joiden kysyntä kehittyvien maiden nousun myötä säilyy. Suomessa on koulutettua ja osaavaa työvoimaa. Samoin kuin hyviä yrityksiä ja innovatiivisia yrittäjiä. Meillä on myös hyvin toimiva yhteiskunta ja infrastruktuuri.”

Seminaarin antia ja puheenvuoroja on valmisteltu useiden työryhmien toimesta ja erilaisia selvityksiä on tehty varmasti riittävä määrä. Me kaikki ymmärrämme, että talouskasvu on tärkeää meidän ja koko maailmantalouden kannalta, mutta mistä sitten löydämme näitä innovatiivisia yrittäjiä ja omia innovaatioita?

Samassa seminaarissa puhui myös amerikkalaisen MIT-yliopiston professori Bengt Holmström, joka oliki sitä mieltä, että meillä innovatiivisuus on ymmärretty täysin väärin. Hän kuvasi innovaatiohankkeita, jotka onnistuvat erittäin hyvin silloin kuin niille on asetettu millintarkat tavoitteet ja selkeät parametrit lopputuloksen suhteen. Hän kertoi, miten MIT:n opiskelijat saatiin luomaan erittäin innovatiisia ratkaisuja, kun ongelma oli määritelty riittävän tarkasti. Jos ongelmaa ei määritelty ollenkaan tai se oli määritelty liian laveasti, syntyi vain huonoja innovaatioita, joista ei ollut ratkaisuksi taustalla olleisiin ongelmiin.

Mikä tässä on pielessä?

Mitä olemme käsittäneet väärin innovatiivisuudessa?

Innovatiivisuus voidaan määritellä siten, että se käsittää kaksi pääosaa, luovuuden (kyky tuottaa uusia ideoita) sekä toimeenpanon (kyky toteuttaa tuotettu idea). Holmströmin keskeinen väite oli, että luovuudelle pitää olla kohde, ongelma, johon tarvitaan luova ratkaisu. Lisäksi Holmström sanoi, että: ”Raha on tuhoisaa innovatiivisuudelle”. Mitä hän tällä tarkoitti?

Perinteisesti luovuuttaa Suomessa on edistetty antamalla vapauksia. ”Akateeminen vapaus” on käsite, jonka on katsottu ruokkivan luovuutta. Perustutkimuksen rahoitusongelmat ja tutkijoiden pienet palkat Suomessa lienevät kaikille tuttuja ongelmia, mutta onko varsinainen ongelma rahan vai tavoitteiden puute?

Tavoitteiden asettaminen ei ole helppoa. Ensin pitää ymmärtää oikea taso, jolla tavoitteita pitää asettaa ja myöhemmin seurata. Pitää osata piirtää isot linjaukset ja määritellä painopisteet, jotka sitten ohjaavat yksittäisten tutkijoiden ja tutkimusryhmien työtä. Ja juuri tähän tarpeeseen, monitasoiseen tavoitteiden, hyötyjen ja päämäärien asettamiseen ja niiden oikealla tasolla tapahtuvaan seuraamiseen ja ohjaamiseen,projektijohtaminen, käsittäen ohjelmien, projektisalkkujen ja ihan yksittäisten projektienkin johtamisen, tarjoaa erinomaiset työkalut. Suomessa niitä ei vain käytetä, kuten käytetään esimerkiksi Yhdysvaltain ja Englannin julkishallinnon toimesta. Meillä on kyllä nimetty useitakin kehitysohjelmia, mutta niiden ohjaava vaikutus on jäänyt kovin ohueksi.

Kuka asettaa tavoitteen, kuka määrittelee ongelmat, joita akateemisen vapauden avulla Suomen parhaat aivot ryhtyvät ratkaisemaan? Ja sen jälkeen, miten näiden tavoitteiden toteutuminen varmistetaan ja vielä siten, että kaikesta panostamisesta on jotain hyötyäkin?

Tuomo Saari toimi johdon tehtävissä Suomen Projekti-Instituutissa vuoteen 2010 asti.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi