Kieli Valikko
jättiläiskuva_blogi

Projekti-Instituutin blogi

31.8.2012 10.29

Rämesoiden terveisiä

Merja Galler

Monitoimimies, hanslankari, selittelijä, syyllinen. Kaikilla näillä nimillä olen kuullut projektipäälliköiden esittelevän itsensä minulle. Osa näistä on aika mairittelevia, vai mitä? Esittelijän äänessä on kuultanut useimmiten itseironia ja toivottomuus.

Tällaiset kohtaamiset saavat mieleni synkistymään tuntikausiksi ja pohtimaan tämän ammattikunnan arvostusta eri organisaatioissa.  Kaikkien uupuneimmat äänet olen kuullut siellä, missä organisaatiorakenteet ja projektityö eivät kohtaa millään aaltopituudella. Projektipäälliköt ovat tällöin kuin suossa rämpiviä yksinäisiä marjastajia; mäiskivät mäkäräisiä kuolleeksi samaa tahtia kuin selittelevät projektin aikatauluylityksiä asiakkaille ja tilaajille. Jokainen päivä ja jokainen askel on yhtä tahmeaa ja vaivanloista – suusta päästettyjen perkeleiden säestämää. Siitäkin huolimatta maaliin mennään, vaikka kurat housussa.

Miten tällainen on mahdollista? Jokaisen tällaisen kohtaamisen jälkeen haluaisin soittaa kyseisille toimitusjohtajille ja tiedustella asiaa suoraan heiltä. Ymmärtävätkö he, että näiden henkilöiden suoritusten päälle rakentuu milloin koko organisaation tulos, milloin koko organisaation jatkokehittyminen, uusiutuminen. He ovat organisaation monitaitureita, ”eturintaman sotureita”, pioneerejä – oikeita ”kultamunia”. Heistä tulee pitää huolta, heille tulee tarjota tukea, heitä tulee motivoida, kiittää, valtuuttaa – yksinkertaisesti heille tulee mahdollistaa onnistuminen.

Jos puheluni tämän jälkeen vielä jatkuisi, ja jos minulta kysyttäisiin, mitä minun sitten pitäisi tehdä – vastaisin kaikkien näiden väsyneiden ja uupuneiden projektipäälliköiden puolesta: ”Ota selvää, tavalla tai toisella, miten voisit palvella arvokasta ammattikuntaasi paremmin. Pysähdy muutamien viikkojen aikana kahvipöytään heidän kanssaan. Tervehdi, keskustele, kysele, kuuntele. Pyydä jokaista projektipäällikköä kertomaan rehellisesti vaikka sähköpostilla työn haasteista ja ongelmista sinulle. Vaikka saisit tuloksena metrin korkuisen pinon luettavaksi, älä peräänny, älä luovuta. Ota riski. Tutustu omaan väkeesi ja heidän ongelmiinsa.  Kaikkea et voi ratkaista kerralla, kaikkea et voi ratkaista yksin. Jotakin voit kuitenkin tehdä heti. Voit lahjoittaa projektipäälliköillesi toivoa; voit luvata, että haluat mahdollistaa heille onnistumisen hetkiä. Haluat kääntää purjeet oikeaan suuntaan, vaikkei matka helpompaan elämään tulisikaan olemaan suora ja hietön.”

Hikeä ja panostusta ei kannata pelätä. Tärkeintä on se, mihin se johtaa. Ihmiselämän keskeisimpänä tavoitteena lienee kuitenkin onnellisuus. Sen saavuttamisen ja säilyttämisen eteen jokainen ihminen on tarvittaessa valmis hieman hikoilemaan – ainakin, jos matkakumppaniksi annetaan mukaan ripaus toivoa.

Väärinymmärrysten poissulkemiseksi, totean, että olen myös tavannut niitä toisenlaisia projektipäälliköitä – niitä, joiden silmissä säihkyy innostus, ylpeys ja ilo.

Kirjoittaja Merja Galler toimii projektinjohtamisen konsulttina Projekti-Instituutissa


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi