Kieli Valikko
jättiläiskuva_blogi

Projekti-Instituutin blogi

12.4.2016 14.37

Rutiinit tuovat vapauden

Teppo Nurminen

"Freedom is just another word for nothing left to lose" painotti Janis Joplin jo vuonna 1971 Kris Kristoffersonin kappaleessa Me And Bobby McGee. Jos häntä uskoo, ei vapautta varsinaisesti kannata edes tavoitella. Todellisuudessa vapaus on toivottava tila, mutta se ei elä yksin. Vapauden vastakohta on kuri, eikä kumpikaan ole arvokas ilman toista.

Tulen käyttämään monessa kohden tätä artikkelia esimerkkinä tuotekehitystä. Tuotteiden kehittäminen vaatii luovuutta ja innovointia, eikä kurinalaisuus silloin ole ensimmäinen mieleen tuleva asia.

Tietty kuri ja järjestys on kuitenkin tuotekehityksessäkin tärkeää. Vänrikki Koskela kiteytti johtamisoppinsa mietelauseeseen ”asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat”. Kyseisen Ellun siipikarja lienee siis ollut keskimäärin melko epäasiallista porukkaa. Mutta oikeastikin jotkin asiat ansaitsevat tulla hoidetuksi tarkasti, kun taas toisille ei mitään sääntöjä edes tule asettaa. Kuria pitää tuoda vain sinne, missä siitä on jotain hyötyä. Vapautta ja vapauksia tarvitaan vähintään yhtä paljon.

 

Miten Einstein villapaitoineen liittyy tähän?


Mitä vapaus sitten työelämässä tarkoittaa? Ei liene olemassa työpaikkaa, jossa jokainen voi vapaasti valita kaiken, mitä haluaa tehdä. Yrittäjäkin joutuu tekemään sitä, mitä asiakas häneltä suostuu ostamaan.

Kurin ensimmäinen ja tärkein muoto on itsekuri. Opeteltu kurinalaisuus on henkistä pääomaa, josta on minulle hyötyä. Kun itsekuri yhdistyy hyvään ajanhallintaan, luon itselleni raamit, joiden puitteissa minulle jää enemmän aikaa olla luova. Kuri siis luo minulle vapautta.

Kurin kautta saamme aikaan rutiineja. Tehtävä saadaan rutiiniksi riittävällä toistolla, ja kun raja on saavutettu, tulemme jatkossa tehneeksi asian automaattisesti. Kun rutiineja syntyy liikaa, kutsutaan tilaa byrokratiaksi. Viisautta on löytää tarkoituksenmukaisuuden raja ja olla ylittämättä sitä. 

Albert Einsteinin väitettiin käyttävän arjessa aina samaa villapaitaa säästääkseen kapasiteettiaan muuhun ajatteluun, ja luultavasti oli parempi niin. Emme tiedä, mitä muotimaailma hänessä menetti, mutta uskoakseni teoreettinen fysiikka voitti enemmän kuin vaatevalmistajat hävisivät. Jokaisen kannattaa päättää, mistä asioista haluaa jättää muille muistijäljen itsestään. Jossain asioissa tyylipisteitä ei jaeta, joten niissä kannattaa keskittyä vain itse asiaan.


Mistä tiedän kehitämmekö vai kehittelemmekö?


Tuotekehityksessäkin kurinalaisuus yksissä asioissa tuottaa vapauksia toisiin. Tärkeintä tutkimusta ja kehitystä organisoitaessa on välttää riski jäädä tutkiskelun ja kehittelyn tasolle. Vaikka tekemisen tavoite projektin alkuvaiheissa olisi kuinka sumea tahansa, tulee alusta asti asettaa karkeita raameja myös aikataululle ja budjetille. Kannattaa myös mallintaa, millaista tuotekehitysprojekteja mahdollistavaa toimintaa tulee idea-, konsepti- tai platform-tasoilla samaan aikaan tapahtua. R&D:ssä osa projektityypeistä voi olla suhteellisen suoraviivaisiakin, kun taas osa pyrkii vasta hahmottamaan järjestystä ideoiden kaaokseen. Siksi eriluonteiset kehittämiset kannattaa organisoida omiksi tasoikseen ja synkronoida tasot toisiinsa.

Tuotetaan lopullista tuotetta millä toteutusmallilla hyvänsä – ketterällä, lineaarisella tai niiden yhdistelmällä – täytyy tässäkin jotkin nurkat paaluttaa jo alussa. Mikäli kaikki muuttujat jätetään avoimiksi, ollaan kehittämisen sijasta jälleen vaarassa jäädä kehittelemisen tasolle. Markkinoinnin esimerkiksi tulee tietää mitä markkinat haluavat, mutta heillä tulee olla myös oikeus luvata (sovitussa kohden), että markkinat tulevat haluamansa saamaan. Jos kuria ei ole ja R&D taantuu pelkäksi kehittelyksi, ottavat myynti ja markkinointi tilanteen ennemmin tai myöhemmin hallintaansa alkaen jo luvata asiakkaille parhaita piirteitä vielä keskeneräisistä uutuuksista. Pahimmassa tapauksessa luvatta myynti on ainoa tapa edes saada uusia tuotteita markkinoille. Voitte kuvitella, ettei tuotteiden laatu tässä skenaariossa ole aivan huipussaan.

 

Tunnista ja poista ensin turha tekeminen. Sen jälkeen poista lopulta tekemiseltä turhat säännöt.


Jos tekemisellä – edellisestä skenaariosta poiketen – on mandaatti ja toiminnalla ryhti, ei tuotekehityksen tarvitse taistella jokaisesta päivästä, ei yrittää saada asioita aikaan puolisalaa muiden töiden välissä. Kokemuksesta tiedän, että kehitystyön on mahdollista hiertyä myynnin ja asiakastoimitusten paineissa kuin jyvä myllynkivien välissä. Projektin asettamis- ja suunnittelupäätösten tulisi olla meille tuotekehittäjille iloisia asioita, A License To Create. Sopivalla määrällä ”lihastyötä” (liiketaloudelliset perusteet, erilaiset määrittelydokumentit jne.) ansaitsemme itsellemme aikaa ajatustyölle (ideointi, innovointi). Hyvät perustelut ja niillä saadut porttipäätökset ovat lupamme raivata asialle aikaa. Hyvin määritelty projekti tai ohjelma ohjaa tekemisen suuntaa eli asettaa viitteelliset aidat sen reunoille. Se ei kuitenkaan tukahduta luovuutta vaan jättää kirkkaan taivaan näkyville.

Silta_Tepon blogi

Jotta hyödylliset rutiinit eivät muuttuisi hyödyttömäksi byrokratiaksi, on toimintatavan kuitenkin oltava mahdollisimman virtaviivainen. Virtaviivaistusta tehtäessä on ensimmäinen toimi listata kaikki tekeminen lapuille. Tämän jälkeen laput järjestetään neljään pinkkaan: 1) tehdään joka kerta ja aina samalla tavalla, 2) tehdään vain tarvittaessa, mutta silloin aina samalla tavalla, 3) tehdään ihan niin kuin tekijän mielestä hyvä tulee, tai 4) ei tehdä enää ollenkaan. Karsiminen vie kohti LEANimpää toimintatapaa ja tuottaa tarvittavaa vapautta.

Tule oppimaan ja oivaltamaan kanssani tuotekehityksen organisoinnista ja projektijohtamisesta R&D PM Professional -valmennusohjelmaan alkaen 1. syyskuuta!

Teppo Nurminen 

Kirjoittaja on Suomen Projekti-Instituutti Oy:n toimitusjohtaja. Hänen pitkäaikaisin taustakokemuksensa on peräisin lääketeollisuuden prosessilaitteiden tuotekehityksestä ja kehitysprojektien johtamismalleista.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi