Kieli Valikko
jättiläiskuva_blogi

Projekti-Instituutin blogi

1.3.2010 13.05

Tarvitseeko projektipäällikkö poliittista pelisilmää?

Päivi Hoverfält

Projektijohtaminen on perinteisesti ollut insinööritiedettä ja huomio on ollut menetelmissä ja työkaluissa. Projektinhallinnan kirjallisuus painottaa loogisia ja rationaalisia toimintatapoja. Sosiaaliset taidot ja ihmisten johtaminen ovat nousseet keskusteluun viime vuosikymmenien aikana. Kuitenkin  eräs etenkin kehitysprojekteissa tarvittava taitolaji on ollut vähemmällä huomiolla. Sitä voisi kutsua vaikkapa poliittiseksi pelisilmäksi.

Kehitysprojekteilla tavoitellaan muutosta, ja muutos on aina (poliittisten) valtataistelujen pelikenttä. Politikointia tapahtuu jo siinä vaiheessa, kun uusia projekteja valitaan toteutettaviksi. Kehitysprojektin alkuvaiheessa projektin puolestapuhujilta vaaditaan huomattavia myyntitaitoja, jotta tarvittavat tahot saadaan idean puolelle. Muutosprojektin puolestapuhujien myyntityö ei lopu siihen, kun projekti on saanut lähtöluvan, vaan seuraavana haasteena on saada laajempi kannattajajoukko projektin taakse.

Onnistuakseen projekti tarvitsee paljon liikkumatilaa, resursseja ja auktoriteettia, ja näitä on harvoin tarjolla automaattisesti, vaan oikeutus täytyy aktiivisesti hankkia ja sen jälkeen ylläpitää. Projektin omistajan ja projektipäällikön viidakkoveitsinä esteiden raivaamisessa ovat poliitikointitaidot, kuten neuvottelu- ja suostuttelutaidot ja viestintä oikeille tahoille, oikeaan aikaan ja oikeassa muodossa. Ja vaikka avoimen viestinnän merkitystä muistetaan aina painottaa, ammattimainen projektipäällikkö osaa myös tarvittaessa vaieta, tai ainakin asettaa sanansa taidokkaasti kuin kokenut poliitikko.

Muutoksen kohteena oleva henkilöstö osaa saman pelin. Erityisen haastavia ovat toki ne ajankohtaiset rationalisointiprojektit, jossa organisaatiota kevennetään väkeä vähentämällä. Olen törmännyt useampaankin tositarinaan, jossa uutta organisaatiorakennetta suunnittelemaan on pestattu henkilöitä, jotka tietävät tekevänsä projektin tuotoksena itsensä työttömiksi. Kuinka moni yllättyy kuullessaan näiden projektien viivästyneen?

Muutoksen jalkautusvaiheen torpedointiin riittää usein pelkkä passiivinen vastarinta avoimen kapinan sijaan. Muutoksen paras puolestapuhuja voikin olla positiivinen juoru tai käytäväkeskustelu, jonka hyvän polittisen pelisilmän omaava projektipäällikkö on laittanut liikkeelle. Myös onnistuneet pilottitoteutukset ja pienten, nopeiden voittojen näkyväksi tekeminen ovat edelleen toimivia, perinteisiä keinoja muutoksen tuomien hyötyjen osoittamiseen ja jalkautuksen tukemiseen.

Projekteihin liittyvästä politikoinnista tuskin koskaan voi  päästä eroon. Se tuntuu olevan osa ihmisten ja organisaatioiden perusluonnetta. Toivoisinkin enemmän avointa keskustelua tästä projektien usein vaietusta puolesta. Uskon, että poliittinen pelisilmä on osa sitä kokemuksen kautta hankittavaa tietotaitoa, joka erottaa pitkän linjan projektikonkarin kirkasotsaisesta noviisista. Vai onko kysymys enemmän sosiaalisesta älystä, josta esimerkiksi Daniel Goleman kirjoittaa suositussakirjassaan ”Social Intelligence”?

Ja miten näitä taitoja voisi terästää ja harjoitella?

Kirjoittaja Päivi Hoverfält (o.s. Lehtonen) toimii Projekti-Instituutissa projektinjohtamisen konsulttina.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi